Minun kuvaamiseni kannalta kesä on ollut “kummallinen”, sillä en ole juuri kombifotoja tehnyt. Kuvaus on ollut suoraa ja dokumentoivaa. Mutta laitan nyt yhden kasvikuvan, onhan se HDR. HDR alkaa olla niin vakiota, että sen tekee melkein aina eikä sitä yleensä mainitse. Värien säätö on vain yksinkertaisempaa, mahdollisuuksia on enemmän, ja oikean sävyn ja kirkkauden löytyminen on helpompaa.

Ahdekaunokki on kuvattu Kuusamontien pientareilta. Sinne on rakennettu niittyjä, ja kylvetty niittykukkia. Ahdekaunokki ei kuulu Oulun lajistoon, se jäänee tilapäiseksi.

Toinen kuva olkoon rapu- eli kukkahämähäkistä. Näitä pikku kaunottaria on asunut pihallamme erityisesti päivänkakkaroilla. Tämäkin istuskelee päivänkakkaran terälehdellä kuin pikku parvekkeella. Kuva ei ole hdr, ei edes raw vaan vahingossa jpg. Ja kyllä sen huomasi, keltainen meinasi painua väkisin likaiseksi. Makrot kiehtovat yhä, ja tekniset ongelmat kasvavat. Näissä muutaman millin kohteissa kamera alkaa liikkua väkisin.

Tämä siipiään värisyttävä sinisiipi on puhdas fantasiakuva. Yhdistelin perhosen, apilan ja niityn mieleisikseni.
Liikevaikutelma perhosen siivissä on tehty useista läpinäkyvistä tasoista ja niitä sopivasti maskaamalla. Tämäkin perhonen liihoitteli Flickrissä exploreen.

Tein kuvan missä kultasiipi ihastelee kastepisaroita ruohikossa.

Tänä kesänä on paljon perhosia ja muitakin hyönteisiä. En nyt ajattele pelkästään hyttysiä, jotka syövät miltei elävältä. Vai olenko vihdoin tullut ikään, jolloin hyönteiset ja muut ötiäiset tuntuvat niin mielenkiintoisilta eli siis n. 10v.  Niittykin on saanut uuden ulottuvuuden näiden pikku asukkaiden muodossa. Me kömpelöjalkaiset tunkeudumme heidän valtakuntaansa ja saamme aikaan lentopyrähdysten ryöpyn, kun kuljemme siellä. Joskus kun on riittävän hiljaa riittävän kauan ja mieli laskeutuu niitylle samaan tilaan muiden kanssa, voi onnistua vangitsemaan perhosen aamupuuhat, kun se kuivattelee hiukan märkiä siipiään tai imee aamiaismettä piiskuista.

Kuva linkitettiin päivän kuvaksi saksalaiselle sivustolle De Animorum Immortalitate

Katso myös Flickrissä

IGPOTY eli International Garden Photographer of the Year -kilpailu laajenee laajenemistaan. Tänä vuonna pääkilpailuun voi osallistua vuodenaikakilpailujen kautta. Talven kauneus ja kevään värit ja energiat -teemojen osakilpailut on jo läyty läpi. Kevätkilpailussa Leena pääsi aina finalistiksi asti ja hankki näin myös kokonaiskilpailuun pisteitä.

Minun mielestäni kilpailu noudattelee vanhaa Botanical Art -perinnettä, joka on ollut ytimeltään  kuvataiteellista. Tässäkin kilpailussa kilpaillaan hyvillä kuvilla, ei tekniikoilla. Joten kuvan muokkaus on sallittua. Tällä hetkelä haluaisin kutsua Leenan kuvia digitaalisiksi maalauksiksi vaikka ne päällisin puolin ovat lähempänä valokuvia kuin perinteistä maalausta.

Kuvan nimi on Haavoittuvuus. Se on kuvattu Haukiputaalla Kalimenjokivarressa. Lähtökohtana on ollut jälleen samoissa oloissa kuvattujen kuvien yhdistäminen kokonaisuudeksi.

Kilpailun finalistit

IGPOTY finalist / Spring 2010

lämpimästä kuusilehdon
humuksesta juurivanhus
nousee kevätjuoksuun
vetää pitkää lehtihäntää

ruskealle karikkeelle
neulastakaan siirtämättä
piirtää rattaan vihreän

Maian tutun vuosirenkaan

Leenan kuvassa siis Maianthemumin (M. bifolium) juurta ja nuoria lehtiä. Ja Maianthemum – oravanmarjahan se. – Runo Lassi

Kuiskaus kevään korvaan

Maianthemum

nostaa maston
purkaa lehtipurjeen
suuren hiirenkorvan
virittää

kevätkohinaan

Maianthemum, oravanmarja, oikealla, purjetta aukomassa.
Runon pätkä Lassi

Rhodo Silhouette, originally uploaded by finnarct-almost-off.

Värikäs suopursukuva syntyi kun rupesin kokeilemaan siluettien tekoa. Siis hellepäivän keskipäivällä, jolloin ei yleensä kameralla ole ulkona mitään tekoa.

Siluetti on sellainen valokuva, jossa kohde on varjossa ja tausta valaistuna. Kuva valotetaan taustan mukaan, joloin tausta kirjautuu kennolle oikein ja kohde jää, toivottavasti, mustaksi. Valon ja varjon eron tulee olla suuri.

Tämän tein sisältä ulos. Pursukin oli siis sisällä. Ja tarpeeksi kaukana oleva pihakeinu tyynyineen tuli taustaksi, mutta aukosta ja etäisyydestä johtuen se himmeni pelkiksi väriläiskiksi.

Jälleen, yllätys, yllätys, kuva on siis tehty kamerassa. Ei mikään manipulaatio siis vaikka siksi luulis. Maskeillahan sen saisi aikaiseksi.

Pidän itse kuvassa siitä että se näyttää minun silmissäni japanilaiselta kalligrafiselta merkiltä, joka osin on muuttunut grafiikaksi ja osin säilyttänyt esittävyytensä.

Tein sitten kokonaisen sarjan. Erilaisia, värikkäitä kuvia Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukasta.

en ole ajattelematta
olenhan puiden peili
niiden värähtelevä spektri
pitkin veden pintaa
taivaaseen sekoittuen
sähkövirtaa joka sihisee
mitä tahansa kohdatessaan
EKG:ssä minulla on aina käyrä
mutta mitään niin arvokasta ei ole
mihin kiinnittyisin
kuin magneetti napaan:
sitä paitsi pyristeleehän
kompassin
neulakin

Kuvasin metsää kameraa liikuttamalla. Keväinen ilta-aurinko loi vahvat valot ja varjot runkoihin. Valo oli juuri sopiva liikutuskuviin, jolloin sitä ei myöskäänollut liikaa ja pitkää aikaa pystyi käyttämään ilman,että kuvat ylivaloittuivat.

Yhdistin ottamani liikutuskuvat ja niistä tulikin
hauska maalauksellinen vaikutelma.

Samasta metsästä Lassin kuvaamana kameran liikutuskuvana.
Kuvassa on hauska palastelun tuntu.

Lassin ottama liikutuskuva, jossa ranta tulee kauniin maalaukselliseksi.
Varsinkin näihin rantaviivoihin vaakaliikutus sopii hienosti.

suonreunan shamaanin

punasulat tärisevät jo

aamujatsin tahtiin -

on aika heittää syysnupun

ensi huppu – siis orkestroikaa!

ja tom tom tom teeret

taputtelee järven huhtijäätä

ja kevät kutsuu kurjet

kansalliseen balettiin

kovin nokin koivin jaloin

käy tanssi sammalsametilla ja

vanhan pesän päältä

trio joutsenkaula torvet

mukaan tuo – metsä soi! -

ja suo!

jo kohta rämereunus

vaiveroita valkoisenaan ja

suopursun tuoksu täyttää

ilman maan

Kuva Leenan, runoilu Lassin

Lähdettiin aamuretkelle Uikula-järven suoalueelle, joka on ihan kivenheiton päässä kotoa. Toiveena oli saada kuvia aamuauringossa, kun se nyt vihdoin pitkän tauon jälkeen näytti nousevan sinitaivaalle. Pikkupakkanen aamulla oli vain hyväksi, niin ei auto juuttunut liejuun ja lätäköihin metsäautoteillä ja suollakin se antoi mahdollisuuden päästä lähemmäs kasveja, kun maa oli osittain jäässä. Perillä joutsenten, kurkien ja teerien äänet kantoivat järven toiselta puolen, suon tuoksut ja auringon viisto valo olivat lähes huumaanuttavia.

Karpalot lehdet pilkistivät jään alta. Uskomaton elämän voiman tuntu noissa
pienissä punaisissa lehdissä, jotka jään keskeltä niin terhakkaasti tervehtivät.
Klikkaa kuva suuremmaksi.

Vaiverot hehkuivat punaoransseina vielä hiukan jäisellä, hopeisella suolla.
Vaiveron syksyiset nuput ovat nukkuneet talviunta ja heräävät nyt
auringon säteisiin kukkiakseen alkukesään.
Klikkaa kuva suuremmaksi.

Ja kun tarkkaan katsoi, saattoi nähdä vaiveroiden tanssivan
joutsenien töräytysten,teerien pulputuksen ja kurkien huutojen tahtiin
villin suotanssin kevään tulon kunniaksi!
Klikkaa kuva suuremmaksi.

särkyneen pullon
runo piti poistaa

se synnytti särkyä
kymmenien vuosien
takaa; ehjänä
sitä ei edes
huomannut