Kolme talvista metsää abstrahoiden

No Gravatar

Talviset metsät ovat useinmiten minulle lumen ja oksien ja sinne pirskoutuvan valon sekaista kiehtovaa rytmiä. Postikorttimaisemat tykkylumisine selkeine muotoineen on harvinaisempi näky. Joten kuvataan taas kerran sitä mitä on. Kuvissa metsä näyttäytyy risukkoisena ja liiankin tarkkana yksityiskohdista, tunnelma särkyy realismiin tai kameran “kykyyn” olla inhorealisti. Käsittelin kuvia abstraktiin suuntaan, niin että niistä tavallaan häviää yksityiskohtia. Pyrin kuitenkin teksturoimaan niin että pehmeyden ja pelkistyneisyyden ohella pinta olisi elävä.

Vasen kuva on tuollainen hämärän hetken metsäkuva, jolloin pinkkiä punertavaa valoa siivilöityy sekaan. Pinnasta on tullut jo lähes ryijymäinen, kuin karvalankaa, silti tarkaan katsoessa erottuvat oksat ja häämöttävät rungot. Seuraava on jo realistisempi, liioittelin valoa ja puiden punerrusta, keltainen on jo kuin lupaus keväästä. Viimeisenä on runkojen väliin tunkevan laskevan auringon voimakas kulta, joka lähes sulattaa edessä olevan lumen. Klikkaamalla kuvat saa suuremmaksi.

No Comments

Valokuvatorstain aihe: tarina

No Gravatar

Kaulahuivi

4 Comments

Abstrakti isoanopinkieli

No Gravatar

Huonekasviteema jatkuu. Samoin tuttujen muotojen kevyt pelkistys ja värikylläinen realismi… Moni on oppinut inhoamaan nurkassa kuivina ja tummina törröttäviä (iso)anopinkieliä – aina elossa. Mutta Kasvitieteellisen puutarhan Etelä-Amerikan sademetsien osastossa ne näyttävät oikean värinsä ja mehukkuutensa, kun ne 50-luvun funtionalistisessa makuuhuoneessa sen  menettävät.

Anopinkieli kuuluu tietenkin myös lapsuuden muistoihin. Englanniksi sen nimi on kuvaavasti  Snake Plant, tieteellinen nimi kauniisti Sansevieria trifasciata. Nimissä kieli ja käärme viittaavat sen lehden kierteisesti kohenevaan muotoon, jossa  kummatkin voi nähdä, kielen ja käärmeen, yhdessä tai erikseen. Lehden kärjessä  jopa kobran kielen…

Mutta tässä tämänkertaiset kuvat – nytkin HDR-myllyn ja Photoshopin layerit läpäisseenä! Kuvat ovat samoista lehdistä – kuvakulma, kompositio ja teema ja tulkinta erilaisia.

1 Comment

Kuurakelloja kuvitteellisesti

No Gravatar

Kovat pakkaset ja harmaa taivas ei oikein ole viime aikoina innostanut kuvaamaan. Vanhoja kuvia selaillessa löytyi kuuraniityltä otettu jäätynyt kissankello. Sitä katsoessa melkein kuuli jään helähtävän sen sisällä. Kuura tuli tänä vuonna niitylle kovin aikaisin jo lokakuun alussa. Muistan kuinka sykähdyttävää oli kun kaiken mustuuden keskelle ilmestyi valkoista harsoa. Silloin vielä kissankellot ja niittyleinikit olivat väreissä, vaikka pakkasreunus ja tikkuiset kiteet kehystivätkin kukkia. Flickrissä on tällaisesta kuuraisesta niittyleinikistä macrokuva.

Kuvankäsittelin kissankelloista kaksi versiota. Toisessa kukat soivat taivasta vasten niityllä vielä väreissä, toisessa ne ovat kuin lasia, soimassa viimeistä kertaa ennenkuin katoavat.

2 Comments

Haukat – From the Butterfly’s Point of View – Originaalit

No Gravatar

Flickrin erässä ryhmässä oli haasteena POP ART. Mieleeni tulivat heti kuvaamani haukkapelotteet. POP-art oli tietysti urbaania; urbaaneja eläimiä saivat siis edustaa nämä “haukat”. Ja olihan haukoilla symboliarvokin… Toiseksi lähtökohdaksi tuli Kasvitieteelliseltä putarhalta kuvattu orkidean yksi terälehti. Niistä tein yhdistelmäkuvan kokeilemalla. Työkaluina olivat Photoshop ja Lightroom; Lightroomissa minulla on muutamia Adoben sivuilta ladattuja vapaasti käytett’viä “presettejä” joilla voi tehdä värikokeiluja. Siinä ainekset…

Kuvan nimeksi tuli Perhosen silmin tai From the Butterfly’s Point of View. Kuvan klikkaaminen vie Flickriin tämän kuvan kuvasivulle; streamissä on sitten toinenkin samaan sarjaan tehty kuva Pop(py)Art. Sen tein yhdestä unikkokuvasta.

From a Butterfly's Point of View

2 Comments

Nukkumatti

No Gravatar

Nukkumatti on tuttu jo lapsuudesta. Mieleen on jäänyt sen vihreä tiikerimäisyys ja valloitava nimi. Olen unohtanut lapsuudesta monenlaisia asioita, mutta kun muistelen huonekasveja, saan mieleeni aika monta. Ja nukkumatti taisi olla minun mielikuvitustani kutittelevin. Olihan tuo nimi toista kuin esimerkiksi käsittämätön anopinkieli.

Oikeasti nukkumatti (Maranta leucoreuna) on kotoisin Brasiliasta. Ei siis mitenkään kummallista, että se kasvihuoneissa kukkii juri näin talvella kun siellä on kesä tai jotain vastaavaa. Sanotaan, että se on kotioloissa kukkinutkin huonosti. Ja minäkin olen nähnyt vaatimattoman kukan ensi kertaa Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Tämä kuva ei ole mikään yhdistelmäkuva eikä HDR vaan yksinkertainen photoshoppaus, jossa vahvistin lehtien suppilomaista kierrettä ja tein niistä “unenomaisia”. Uskon, että näistä vihreän tiikerin väreistä tunnistaisin sen unenomaisena väripuuronakin (Flickriin panin nimeksi DreamCream, unikermaa…). – Kuvaa klikkaamalla kuvasivulle Flickriin…

Sandman DreamCream

1 Comment

Sininen hetki

No Gravatar

Ikkunaa vasten kuvaaminen tuottaa hauskan lämpimän ja kylmän valon kontrastin, mikäli kuvaa juuri päivän hämärtymisen aikaan. Meillä sisällä kuvaaminen onkin haasteellista, kun hirret seinissä tuovat liikaakin punaisia ja oransseja sävyjä kuvaan, lisäksi vielä lamput. Oikaisen usein valkotasapainon manuaalisesti, mittaamalla jostain valkoisesta kohteesta. Jos kuvaan suoraan ikkunasta ulos kuva on sellainen hiukan siniharmaa. Mutta jos kuvaan sisällä olevan kohteen ikkunaa vasten ja valotus tulee mitattua sisältä, ulkona oleva siniharmaa muuttuu voimakkaan siniseksi. Tällä tavoin kuvasin tulppaaneita, jotka saivat huikean sinisen taustan (hdr vielä voimistaa tätä ). Innostuin tekemään still life – tyyppisen asetelman, johon lisäsin vielä kangastekstuurin. Allaolevassa kuvassa tosin panoroin taustan erikseen, mutta siinäkin siis valo on mitattu sisältä.

2 Comments

Talventörröttäjät – kuin studiossa

No Gravatar

Olen sydäntalven aikana kuvannut muutamia lumihangesta nousevia talventörröttäjiä. Niissä kiehtoo graafisuus, yksinkertaisuus ja pelkistyneisyys. Mutta olen sisällyttänyt kuviin myös jotain kasviopillista, botanistista – tuntomerkkejä tai havaintoja elinympäristöstä, habitaatista. olen kuvannut kasvin ja taustan erikseen.

Tämä muistuttaa studiokuvausta. Tasaisen yksivärinen ja /tai neutraali tausta helpottaa kasvin ja sen uuden taustan erottamista ja kuvien yhdistämistä. Kuvat voivat olla kuvankäsittelyssä omina tasoinaan.

Tästä kuvaustavasta on todellakin  hyötyä. Kasvi ja tausta voidaan sommitella kuvaksi paljon haastavammin. Voimakas sommittelu näkyy näissä kaikissa; luonnosta tuollaisen kuvakulman ja syväterävyyden löytyminen olisi vaikeaa ellei mahdotonta. Tällainen kuvaus muistuttaa piirtämistä. Näin on piirtämällä kuvitettu monia kasvikirjoja. Mutta valokuva tuo siihen jotain omaa tuntua, tiukkaa otetta todellisuuteen…

Aika paljon mietin lunta. Tuodako se yksityiskohtia täynnä olevana hangen pintana vai tällaisena tasaisena valkeanharmaana. Tähän päädyin – kokeilemalla. Lumen sävy on aina vaikea. Paljonko varjon sinistä? Kylmää vai lämmintä lunta? Alimpana proomukuvassa aurinko oli ohuehkojen pilvien takana, siitä lämmin sävy. Mutta sävy on kuviin tietysti täysin hallittavissa ja monin eri keinoin.

Vasemmassa reunassa on kumina (Carum carvi). Minua viehättää siinä yksi tuntomerkki: kukkaperät tai vielä tarkemmin pikkusarjojen kukkaperät ovat keskenään hyvin erimittaisia. Eli sarjakukinto ei ole tasainen lautanen. Lisäksi se on siro ja hento. Kuva on kesannoidulta Kalimenkylän niityltä. Taustalla on vanha riihi. Paikassa on vanhan maaseutukulttuurin henkeä  ja kumina on tyypillisessä paikassaan. Eli se on näillä seuduilla yleinen vanhan maanviljelyskulttuurin yhteydessä – monesti Pohjois-Pohjanmaan suurten jokien varsilla.

Oikealla on tavallinen mesiangervo (Filipendula ulmaria). Luonnonpaikkojen lisäksi se on asettunut typekkäisiin maalaisympäristöihin. Sitä kasvaa pellonojissa ja pihojen takusissa ja vanhojen laidunten reunoilla. Tästä kaikesta on kertomassa vain pätkä piikkilankaa.

Alla on hiukan erilainen kuva Oulusta, Taskilan rannasta.  Kuvan voimakkaan graafinen kasvi on merikaisla (Schoenoplectus tabarnaemontani). Tämä kaarille taipunut talventörröttäjä on kuvassa pantu osoittamaan merellä “seilaavan” vanhan proomun nokkaan. Kompositio on aika erikoinen, harvoin tällaista pystyy tekemään kameran kanssa. Kasvin kasvupaikka – etäisyys myös rantaan – käy kuvasta selville.

(In English:I have photographed plants in winter, above snow. Each photo is combined from two – the plant and the background, the habitat. The work is like in a studio! Colder – of course! Combining two photos makes easier to try different compositions. Winter does everything graphic or a little bit abstract.)

1 Comment

Tekstuurit kuin maalaisi lasyyrejä, kerroksia päällekkäin

No Gravatar

Tekstuurien käyttö kuvissa voi olla muutakin kuin vain kangaspohjan tai halkeilleen öljymaalauksen pinnan matkimista. Valmiita ja vapaita tekstuuripintoja on netti pullollaan, usein toivotaan että tekijä mainitaan työn yhteydessä. Useinmiten tai oikeastaan aina teen itse tekstuurit. Tai oikeastaan niitä syntyy muiden kuvien työstön yhteydessä. Erilaiset pinnat, taivaat, lumet,  panoroinnit, blendaukset voivat olla kivoja tekstuureja. Samalla kun kuvaan kohdetta, otan sekaan muutamia sumeita tai panoroituja kuvia. Saman kuvan moninkertainen päällekkäisyys ja pikselin kahden liikuttelu kuvankäsittelyssä aikaansaa tekstuurinomaista pintaa. Tarkan ja epätarkan suhde on ratkaisevaa eli tarkempikin osio pitää löytyä joukosta.  Jos kuva on pelkkää tekstuurimössöä jää katse harhailemaan. Talvisaikaan, kun  on muutenkin aiheita niukemmin, on mukavaa leikkiä tekstuureilla.

Alla on kolme viime viikkojen aikana tekemääni tekstuurikuvaa. Heinät -kuvassa olen käyttänyt samaa kuvaa yhdistelemällä sitä moneen kertaan, lisäämällä tarkkoja ja epätarkkoja kuvia päällekkäin kunnes lopputuloksesta on tullut graafisempi, voimakkaampi. Puu kuvassa tekstuuriksi on lisätty puiden negatiiveja, jolloin ne ikäänkuin kohoavat ylöspäin. Ruusunmarja kuvaan on tuotu kokonaan uusi tausta, jonka olin jo aiemmin tehnyt. Siinä on usean metsäaiheisen panorointikuvan blendaus. Erilaisia “sotkuisia” kuvia ja yhdistelmiä kannattaa säästää, ne voivat saada uuden elämän jossain toisessa yhteydessä. Sekoitustiloilla saa uudet taustat ja kohteen uppoamaan toisiinsa. Kerroksellisuutta voi lisätä liikuttamalla tasoja toisiinsa nähden.

Tekstuurit ovat kuin lasyyrimaalausta, jota entisöinnin yhteydessä tein paljonkin pellavaöljyllä ja pigmenteillä. Rakastan tällaisia pintoja, jotka elävät syvyyssuunnassa, antavat vahvan materiaalin tunteen, ikäänkuin niihin tallentuisi aikaa, patinaa. Vanhoissa esineissä on tämä sama, silloin kun ne vanhenevat kauniisti.

Klikkaa kuvia suuremmaksi!

4 Comments

Auringonpalvontaa!

No Gravatar

Uuvanan blogikommentti oli uskomattoman huikea näkemys talvisesta aurinkosta ikäänkuin kaukaisena tähtenä muiden tähtien joukossa. Ja tärkeä oivallus siitä kuinka meille tähdet =tähti: Pohjantähti on tärkeämpi kuin aurinko taas muissa maissa.  Heti tuli mieleen Rudolf Koivun liikuttavat kuvat ja jostain syystä Ystävä sä lapsien -virsi.

Jotain maagista tuossa valossa on. Vieressä siis Lassin ottama kuva, jossa kuvaan vastavaloon heiniä. Pakkasta on runsaat 20 astetta ja joki höyryää upeasti. Aurinko paistaa ja loistaa mutta ei lämmitä. Lakkini on kuin ortodoksipiispan hiippa ja kuvaan tulee vahva itämainen tunnelma.

Alla oleva kuva on yhdistelmä makrokuvasta ja maisemasta. Siis juuri tuossa paikassa kuvattu, jossa viereisessä kuvassa istun! Istun ja palvon kylmää aurinkoa sen upean valon ja värin vuoksi, aina sinne päin kumarran kohmeesta huolimatta!

2 Comments

Kullasta hopeaksi – tai päinvastoin

No Gravatar

Laitoin jokin aika sitten  Vihjeitä -sivuille reseptin kuinka HDR-tekniikalla voi luoda kultaa tai hopeaa, kuun tai auringon valoa. Tämä onnistuu Photoshopilla kai monellakin tavalla, mutta tässä se tehdään HDR-tekniikalla ja erityisesti Photoshopin 32-bittisessä kuvankäsittelyssä neljällä säätötasolla, nopeasti. Kuvat on  tehty alun perin valotusta haarukoimalla (3 x 2EV) tehdystä kuvasta. Myös originaalit ovat nähtävissä.

Mutta kultaa ja hopeaa tässä: kulta on näistä se todellinen pilvessä olevan auringon kilo vastavalossa talvipäivänseisauksen aikaan Oulussa:

No Comments

Auringon kultaa jäällä

No Gravatar

Kireänä pakkaspäivänä Taskilan kalasatamassa ei voinut olla irvistelemättä. Merituuli tekee ilmasta purevan ja sormet kameran ympärillä jäätyivät hetkessä. Silti jäällä oli pilkkijöitä, jotka uskaltautuivat pyöräilemään kauemmas meren jäälle. Aurinko kultasi jään pinnan keltaiseksi, eikä kylmyys yltänyt kuviin saakka.  Koneella “maalasin” auringonlaskua heiniin ja maisemaan, tein siitä tunnelmallisen. Yhdistin jälleen retken kuvat yhdeksi kollaasiksi, muistoni kultaamaksi. Kuva ei kuitenkaan kerro kuinka pyöräilijä palasi takasin hakemaan unohtamansa kairan.

Pakkaspäivien aurinko on yllättävän voimakas väriltään. Valo tuntuu voimakkaalta, mutta näyttää kalpealta! Kun yhdistelen kuvia, auringon vaikutus on uskomaton. Millään muulla tavoin ei kuviin voi saada niin hienoja oransseja, huutavan punaisia,  kullan keltaisian ja hennon punertavia sävyjä. Aurinko maalaa kuvaa puolestani maisemassa, koneella nostan sävyjä esiin, korostan niitä. Sommittelen auringonlasku kuviin oksia, linjoja muista kuvista, käytän elementtejä kuin rakennuspalikoita. Kaksi allaolevaa kuvaa ovat myös tällaisia rakennettuja maisemia,  kuvitteellis-todellisia mielenmaisemiani, muistikuvia tai unia.

2 Comments

Luonnollisia neliöitä – Nature Abstracts in Square

No Gravatar

Kokosin galleriaksi tämän syksyn abstraktejani. Niitä yhdistää luonto ja muoto, neliö. Kuvat on otettu Sony Alpha 900-kameralla, joten ne ovat suurimmillaan 4032 x 4032 pikseliä. Kroppeja eli pienempiäkin joukossa on. Abstraktin aste vaihtelee kuvasta toiseen. Esittävin on kenties Hare (Jänis), joka on myös suora graafinen valokuva. Se on muotokuva jostain, mitä kuvassa ei ole, sanoi movement-no-movement yhdessä kommentissaan. Toisessa ääripäässä on ehkä Smoke On Ice (Savua jäällä), joka on pintastruktuurin ja väriabstraktin yhdistelmä. Samantapaisia on monia. Jää ja puun kuori ovat useammankin lähtökohtia.

Yksi omista suosikeistani on  “CherryAbstract“. Kuva on tehty tuohituomen (Prunus maackii) koristeellisesta kuoresta. Englannin kielessä puu kuuluu kirsikoihin.

Galleriaan Luonnollisia neliöitä / To Gallery Nature Abstracts in Square

1 Comment

Joulukuun sininen ja punainen

No Gravatar

Joulutervehdys!

1 Comment

Runokuva Hauen laulusta

No Gravatar

Hauen laulu

Valokuva- ja runotorstain ollessa joulomalla, laitan tähän juuri tekemäni runokuvan. Tämä on pyynnöstä tehty kuvitus Hellaakosken hienoon runoon: Hauen laulu. Tein kuvasta hiukan sadunomaisen ja runon elementteihin pitäytyen,  koska se tulee lapselle. Sain käyttööni Lassin hienon kuvan kuusen kukasta. Minusta se oli niin runon punaisen kävyn oloinen, että se muistui heti mieleen. Lassilta kuulin, että runossa nimenomaan puhutaankin tuosta punaisesta kävystä, joka on siis kuusen kukka.

Hellaakosken runot ovat sykähdyttäviä, usein kovin dramaattisia. Luonnontieteilijänä hänen säkeensä ovat luontokuvauksissa ja sanavalinnoissa tarkkoja. Pohdimme kerran runon ja kuvan välistä suhdetta. Kuinka yhteneviä ne ovat, tuleeko toistoa ja alleviivausta, jos kuvassa on runon elementtejä, vai pitääkö niiden olla jonkin teeman eri näkökulmia. Varmaankin nämä seikat pitää pohtia ennenkuin aloittaa. Tässä runokuvassa tein siitä siis sadunomaisen, jolloin kuva ja runo kulkevat käsikädessä. Jokin abstraktimpi tulkinta siitä, mitä Hellaakoski mahdollisesti tarkoitaa punaisella kävyllä ym ei olisi varmaankaan sopinut tähän tarkoitukseen.

I made an illustration to the famous poem in Finland: Sing of a pike (Aro Hellaakoski)
In poem: Pike jumps from lake to the top of a spruce to sing, because of the beautiful red flower of the spruce…

2 Comments

5 visitors online now
4 guests, 1 members
Max visitors today: 5 at 09:21 am GMT-2
This month: 12 at 02-04-2010 12:56 pm GMT-2
This year: 38 at 01-02-2010 12:17 pm GMT-2
All time: 38 at 01-02-2010 12:17 pm GMT-2