Dyynejä, kluuveja ja vähän soitakin

Ajeltiin 18.5 Kalajoen hiekkasärkille kuvailemaan maannousemarantoja pariksi päiväksi. Yövyttiin Tapion tuvassa, ihan kohtuullinen hirsipytinkimeininki höystettynä itetaiteella, maalauksilla ja karhuveistoksilla. Sykähdyttävää oli nähdä dyynit ja meri, ekapäivän ajelut olikin lähinnä pällistelyä, että mihin sitä on tultu. Kun hotellirintama rannan tuntumassa oli sivuutettu, jouduimme keskelle merkillistä mökkiyhdyskuntaa., joka oli rakennettu vesijättömaalle, niin lähelle merta, että hirvitti. Rannat olivat vielä toukokuussa ihmisistä autioina, vain linnut meitä tervehtivät.

Säätiedotus lupasi aurinkoista ja auringon nousu tähän vuodenaikaan on siinä kolmen kieppeillä aamuyöllä. Eikun ylös ulos ja dyyneille. Parkkeerattiin golfkentän reunaan ja lähdettiin kohti rantaa. Tien molemmin puolin oli ihmisen rakentamia pikku lampia, mutta sen jälkeen tulimme oikealle kluuville, jossa pesi runsas lintukolonia. Ei siinä mitään, mutta kun tämä lampi oli aivan mökkiryppään tuntumassa. Silmät selällään katseltiin melkein pihapiiristä kun linnut, lähinnä naurulokit, valtoimenaan lentelivät ympäri ämpäri.

Minulla oli croppikennoisessa kamerassa 150mm pikkutele, jolla saatoin etäämpääkin kuvata näitä lintuja, kaunista vedenpintaa aamuvalossa ja lammen keskellä hautovaa joutsenta. Sotkia, silkkiuikkuja ja muita  lintuja uiskenteli ympärillä. Kiersimme sitten rantaan ja kuvasimme sieltä käsin lintuja, dyynejä ja kaikkea minkä minkä varhainen aamuvalo kultasi.

Kiertelimme myös läheisellä suoketjulla, jossa vilaukselta näimme kurkia. Oksien lomasta suon toisella reunamalla tämä arka lintu huojutti päätään, kadotakseen ryteikköön. Ei kuvan kuvaa, ei toivoakaan ilman kojua, eikä meidän optiikalla. Mutta näköhavainto jäi mielen sopukoihin, jospa joskus näkisi lähempää, minulle kun tuo arka lintu on  melkein symbolinen ja samaistumisen kohde. Suolla kukkivat vaiverot ja punaisia suomyrttilaikkuja, joita havaitsimme kyllä dyyneilläkin.