Melkein rentukkaniitty

Menkääpä Latonniemeen Piispanlettoon, ihan nokkaan katsomaan kun rentukat kukkivat! Harvoin näkee niin upean keltaista, laaja-alaista melkein niittymäistä esiintymää rentukoista kuin tuolla meren tuntumassa. Tupassaran ja järviruon keskellä hiekassa nämä auringonväriset katselevat merta ja taivasta vielä ainakain muutaman päivän.

Melkein kaikki rentukat mitä olen tähän ikään mennessä nähnyt ovat kasvaneet jossain kosteikoissa tai suorastaan vedessä, ojissa ja lammissa. Veden heijastumat aiheuttavat kuviin jyrkkiä kontrasteja, siksikin nämä kuivalla maalla kasvavat olivat oiva kuvauskohde. Innoissani kuvasin rentukkaa edestä ja takaa ja vietimme monta tuntia rannalla. Lassi kuvaili jossain etäämmällä, maannousema ja metsien synty- projekti varmasti mielessä.

Matkalla Piispanlettoon oli myös paljon kuvattavaa. Suo-orvokit ovat heränneet henkiin, ja siellä missä maa oli kosteaa oli näitä pikkuisia sinisilmiä paljon. Orvokeista tulee mieleen edesmennyt tätini, hänen maalaamiaan orvokki aiheisia posliini lautasia löytyy kaapistani edelleen.  Juuri nyt on niin antoisaa, kun kokoajan löytyy uutta kukkivaa, kun jalkojensa juureen katselee. Oravanmarjat ovat myös jo nupuillaan ja siellä missä on oravanmarja niin siellä on myös metsätähti. Vielä ei ole niiden aika, mutta pian saan kuvata valkoisia tähtiä ja meskun kukkia myös. Niitäkin jo näin muutaman. Mutta puna-ailakit jo kukkivat komeasti pitkospuiden varrella, nuo eksootisenväriset alkukesän airueet.